KOKATAAN Putrin KANSSA
Taiwanilaista
ruokaa
Suomessa
Lee Yu-Hui, Taiwan, muutti Suomeen vuonna 2012 Tainanin trooppisesta monsuuni-ilmastosta, korkeiden leveysasteiden Helsinkiin. Taiwanissa hän omaksui rakkauden ruoanlaittoon ja opiskeli yliopistossa länsimaista ruoanlaittoa. Suomessa hän haluaa ylläpitää taitojaan tehdä ruokaa suomalaisista ainesosista. Hän jatkaa kokeiluja ja reseptien kehittämistä tuodakseen kotoisat reseptinsä suomalaiseen keittiöön. Hän rakastaa ruoan tekemistä perheelleen sekä ystävilleen ja rakastaa sitä tunnetta, kun ystävät nauttivat hänen ruoastaan. Vuonna 2015 hän aikoo jakaa vuosien ruoanlaitto kokemuksensa ystäviensä kanssa jakamalla kokemuksiaan kotisivujensa kautta ladattavien e-kirjojen avulla, kaikille ystävilleen Suomessa, jotka ovat ruoanlaitosta kiinnostuneita.
Minkä tyyppisiä reseptisi ovat?
Minun reseptini ovat pääsiassa kiinalaisia ruokia; salaattia friteerattuja ja paistettuja ruokalajeja, keittoja, höyrytettyjä ja haudutettuja ruokia. Lisäksi haluaisin tehdä kiinalais- ja länsimaalaistyylisiä paistettuja välipaloja.
Keiden haluat lukevan reseptejäsi ja mitä toivot heidän niistä saavan?
Haluaisin, että kaikki ruoanlaitosta kiinnostuneet lukisivat reseptejäni ja saisivat keinoja tehdä yksinkertaista ja terveellistä ruokaa. Toivoisin, että varsinkin ihmiset, kuten minä, jotka asuvat vieraassa maassa, saisivat helpotusta koti-ikävään tekemällä kotoisia ruokia reseptieni avulla. Lukijat voivat myös jakaa reseptejään blogissani, tehden blogistani ruoanlaiton tutkimuskeskuksen.
Voisitko kertoa joitain hauskoja ruoanlaitto kokemuksia Suomesta?
Kun saavuin Suomeen, aloitin elämän kotirouvana ja koska halusin sopeutua paikalliseen elämään, aloin käymään ruokakaupoissa ja toreilla. Tuoreus on tärkeää, samoin kuin paikallisen elämäntavan ja ruokakulttuurin ymmärtäminen. Aluksi ruokaostosten tekeminen oli turhauttavaa, koska kaikki nimet ovat suomeksi ja raaka-aineita ostaessa kykenin luottamaan vain raaka-aineiden ulkonäköön ja pakkausten kuviin. Tämän vuoksi tulin ostaneeksi ajoittain vääriä ainesosia ja enhän minä niistä osannut ruokaa laittaa! Kerran pyysin perhettäni täällä suomessa tuomaan minulle erään ainesosan, joka on englanniksi ’radish’ ja kääntyy suomeksi sekä retiisi että retikka. Perheeni toi minulle retiisejä, jotka ovat pieniä, pyöreitä, pinnaltaan
punaisia ja sisältä valkoisia juureksia. Minä olin niin kummissani, että miten tämä on niin erilainen kuin kotona käyttämäni retikka? Ajattelin, että jos minä kuorin ja keitän porsaankylkikeittoa, niin ehkä se kuitenkin maistuu samalta. Lopputulos oli kuitenkin niin kitkerä! Mietin kovasti kuinka pelastaa tilanne ja päätin lisätä keittoon paljon maissia ja selleriä tehdäkseni siitä makeampaa. Sillä sain keiton pelastettua, sillä muuten minun olisi pitänyt heittää se menemään. Eihän se ihan taiwanilaista ollut, mutta perheeni Suomessa ei ollut aiemmin syönyt tätä ruokaa, niin he eivät tienneet eroa!
Onko sinulla kokemuksia tai mielipiteitä, joita haluaisit jakaa ulkomaille muuttaneiden kanssa, jotka kaipaavat makuja kotoa?
Millekään ruoalle ei ole vain yhtä reseptiä. Resepti on vain ohje, joka auttaa saavuttamaan tietyn maun. Samaan lopputulokseen voi päästä myös käyttämällä paikallisia raaka-aineita, jos vain jaksaa tehdä tutkimustyötä millä raaka-aineilla korvata puuttuvat osat. Jokaisesta voi tulla oman tyylinen loistava kokki. Älä pelkää epäonnistumista, vaan nauti ruoanlaiton tuomasta ilosta ja onnistumisen tunteesta.
Kerro tulevaisuuden suunnitelmistasi reseptiesi ja blogisi suhteen.
Toivon saavani laajennettua reseptivarastoani ja yhdistettyä siihen länsimaisia reseptejä. Jokaisella ruoalla on oma tarinansa ja lukijat voivat olla osa sitä tarinaa tehdessään ruokaa omin käsin ja jokaisella suupalalla.